Joulun odotusta, osa 2

 

Jippii!!!
 Kohta viikko nuukuutta takana. Maanantaina en olisi uskonut, että tänne asti päästään hengissä tai etten väsymystä rahatilanteesta olisi purkanut lapsiin pahemmin. (Nyt vain tarpeetonta huutoa ja lasten syyttelemistä todella pienistä asioista.)
 Välillä on oikeasti tuntunut, että käyn lähimpään kakaraan kiinni, kun ei vain enää jaksa.
Eli siis kaikki hengissä ja mielenterveyskin kunnossa (olen ehkä puolueellinen). Tämän viikon aikana rahankäyttö ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut.
Siitä 50€ jouduin ladata lasten bussilippuihin rahaa, jotta heidän kanssa pystyy kulkea ja sitten kouluun sai viedä neljälle eri ainetunnille karkkia, kolmena eri päivänä. Herkut tuotiin nyyttäriperiaatteella, eli oppilaat saivat syödä kaikkien karkeista, kunhan ensin itse toivat jotakin. Uskotteko, että lapset itse olivat valmiita luopumaan herkuista, kun tiesivät rahan olevan loppu. Oli aika tiukka paikka laittaa pöydälle kaikki rahat ja tehdä pinoja siitä mihin kaikkeen pitää riittää ja kuinka paljon raaskii mihinkin laittaa. Kun en vielä ruokaostoksia ollut tehnyt. Rahaa, jota yritin jakaa, oli loppujen lopuksi 30 euroa. Onneksi olen lopettanut tupakan polton, siihen ei enää rahaa mene, mutta hemmetti yksi hönkäisy, ehkä kaksikin, olisi näin joulun alla tarpeen. Sen verran on mietittävää.
Ratkaisin tilanteen niin, että ostin kasviskeittoaineet ja keittoa syödään vähintään kolme päivää. Ja kaurapuuro ja näkkileipäpaketti riittää pidempään kuin pehmeä leipä. Makaronia ja soijakastiketta loppupäiviksi, ruoka riittää juuri lapsilisä päivään. Saatiinpa vielä keksipaketti isomille lapsille kouluun puoliksi jaettavaksi ja karkkipussikin. En ole vielä miettinyt miten ratkaisen palkkavajeen tuoman miinuksen, maksanko lapsilisistä vuokraa ja jätän lahjat pois vai ostanko lahjoja ja toivon, että palkasta jäisi käteen vuokran verran ja ehkä uudeksi vuodeksi vähän herkkurahaa...
Jouduin jäämään vielä kahdeksi päiväksi kotiin nuorimman kanssa, vaikka hän ei ole sunnuntain jälkeen oksennellut, ihan varmuuden vuoksi, kun ei ole aina varmuutta, miten vatsataudit etenevät. Ne kaksi päivää meni palkasta, eli tämän kuun palkaton saldo on 13 päivää. Palkka on reilu puolen kuun palkka, kuukausipalkka on 2000€, puolenkuun palkka siis 1000€ miinus verot, vuokra 700 €. Silloin kaikki muut laskut siirtyisivät eteenpäin. Ja se 300€ olisi periaatteessa kuukaudeksi eteenpäin kun seuraava palkka tulee tammikuun viimeinen päivä. Huvikseni laskin toimeentulotukilaskurin kautta saisinko toimeentulotukea, niin olemme reilut 300 € plussalla. Ja kun toimeentulotuki toimii niin, että kaikki mikä jää laskennallisesti plussalle täytyy siirtää tuleville kuukausille. Aivan sekava järjestely...
Hyviä uutisia tällä viikolla on ollut se, että saan töistä ostaa pienellä summalla päivän kertaalleen lämmitettyä ruokaa kotiin, jos sitä jää yli. Näin on saatu vaihtelua ruokaan kotona ja ei tarvitse ruokaa töissä roskiin heittää. Lisäksi sain töistä muistamislahjaksi konvehtirasian, joka tuli niin tarpeeseen. Vielä muutama päivä tässä yritetään pärjäillä. Liekö niin, että olen töissä antanut kuvan itsestäni yksinhuoltajana joka pärjää ja selviää, vai enkö sitten viitsi ongelmiani jakaa niitä ymmärtämättömille. Töissä keikkailijat saavat paskavuorot, kuten aattojen päivystykset ja lomapäivystykset. No, parilliset työntekijäystäväni ottivat lomaa aaton aluspäiville (joulun valmisteluja varten) tai aamuvuorot ja työajanlyhennykset, niin että jäljelle jäi iltavuoro, joten aatonaattona olen kotona ehkä puoli kuusi illalla. Vaikka päättäisin ostaa lahjoja lisistä, niin en todellakaan tiedä miten jaksan ja kerkiän ostoksille. Ehkä aattoaamuna juostaan pitkin kauppakeskuksia, aukeavathan ne kaupat aikaisin aamusta.
Minä +4 ja suuhalkio koiruus