Joulun odotusta

 

Jouluun on aikaa kaksi viikkoa.  Ennen joulua tuloina ovat vain lapsilisät. Elatustuet menivät koiran lääkäriin ja yleisiin laskuihin. Tilillä 50€. Sillä pärjää 1 ½ viikkoa, kun ostaa vain pakolliset eli kaurapuurot aamupalaksi, keittoruoat usealle päivälle. Soijasta saa riittoisan kastikkeen useaksi päiväksi. Onneksi tälle viikolle ei ole lapsilla esityksiä tai juhlia, niin ei tarvitse opettajia muistaa lahjoilla tai ostaa esiintymisvaatteita. Ensin mietin, josko koiran lääkärin kehtaisi siirtää, säästyisi 200 euroa. Onneksi en siirtänyt, koska solumuutoksia löytyi ja tammikuun puolella olisi saattanut tulla jo suuremmat kulut... Kaipa se tilanne aina on sitä, että  jos jokin meno pitää siirtää, niin se menee aina kuukauden päähän.
Noloa, kun töissä kysellään lahjojen ostosta. Kun ei edes tiedä onko tämä se joulu kun ei ole varaa tehdä yhtään lahjaostoksia. Työsuhde katkeaa 23pv ja alkaa taas 10 pv. Ja kun lapsi oli joulukuussa yli 3 pv kipeä, niin joulukuun kuukauden palkasta on 11 päivää palkatonta. Ja tammikuun puolelle kymmenen lisää. Eli kahden kuukauden jaksolle yhteensä 800 euron tiputus ellei jopa isompikin. Ja lapset toivovat digikameraa, i-phoneja ja paljon muuta, tietäen kuitenkin meidän oikean rahatilanteen. Lapset kuitenkin lisäävät toiveisiinsa toiveen; jos meillä on rahaa...
 Ihanat lapset! Ei kohenna mieltä kuulla tuollaista. Samalla tietää, etteivät lapset myönnä pettymystä, jos toiveet eivät toteudu, vaikka kovasti lahjoja toivovat.
Perjantaina soitettiin päivähoidosta, kun lapsella 37.4 kuumetta. Kesken päivää lähdin lasta hakemaan. Kotiin päästiin ja uudestaan mitattuna kuumetta oli 36.5, mietin oliko turhaa hätäilyä hoitopaikasta. No ehkä varovaisuus on hyvästä.... Lauantai-sunnuntaiyönä sitten lapsi alkoi oksentaa, sunnuntaina päiväunien jälkeen oli kuitenkin täysin terve ja vointi loistava. Jos rehellisenä ilmoitan töihin olevani pois maanantain, koska lapsen sairastelu jatkuu, niin joulukuun palkasta vähenee lisää palkatonta, niin paljon, kuin nyt terveysasemalta sitä kirjoitetaan. Päivä? Kaksi? MIHIN MINULLA EI OLE VARAA!!!
Vai vienkö vain törkeästi lapsen aamulla hoitoon ja kiitän Luojaa, ettei lapsi vielä ymmärrä ajankulkua niin hyvin, että osaisi kertoa tarkasti milloin on ollut kipeä. Kolmas vaihtoehto on tietysti mennä terveysasemalle kertomaan lapsen sairastuttaneen myös minut, näin olisimme kotona tartuttamatta muita päiväkodin lapsia ja edes huomisen palkka olisi taattu.
No takasin jouluun. Olen laskenut, jos lapsilisistä ostaisin lahjoja, niin varmasti jotain mieleistä kaikille löytyisi. Mutta, kun ei ole varmuutta joulukuun palkan suuruudesta! Jos saan edes 900€ käteen, ettei ihan pohjalla oltaisi. Ja kun sen palkan pitäisi ainakin vuokraan riittää, niin en ole varma uskallanko ottaa riskiä. Vai laitanko lapsilisistä vuokraan ja kun palkka tulee, niin sitten ostetaan lahjoja. Sehän voisi olla vaikka lahjakortti-idea. Lapset saavat "lahjakortit" joululahjaksi, kun äidillä on "ylimääräistä". Kyllä vuokraa pystyy ainakin osittain vähän siirtämään eräpäivän yli, mutta kun tammikuukin tulee olemaan tiukkaa, niin ei sitä vajetta saa tasautettua. Muutenkin joulu-tammikuun vajeen tasaus saattaa mennä huhtikuulle. Ja kyllähän sen joulukuun palkan pitäisi riittää 31.12- 30.1 ajalle, eli jos vajaa tonni tulee, niin joko ostetaan lapsille puuttuvat lahjat ja syödään säästöbudjetilla tai unohdetaan lahjat. Kyllä välillä hymyilyttää vaikka ehkä pitäisi itkeä.
Huvittavaa tässä on myös se, että työkaverit laskivat armollisesti työkatkoksen lomaksi, eli kun hiihtoloma tulee niin he voivat ottaa sitten viikon loman, kun he nyt minulle antoivat joulupyhiksi lomaa. Heistä kukaan muu ei ole yksinhuoltaja, joten lomahoidon järjestäminen lapsille on paljon helpompaa heille kuin minulle. Sanoin kyllä ääneen, että ei työsuhteenkatkos ole lomaa vaan joudun oikeasti todella tiukille miettimään miten selviämme. On siellä tullut kommentteja; yksinhuoltajathan ovat itse elämänsä valinneet, joten turha odottaa, että yhteiskunta hoitaisi asiat heidän puolesta, ehkä siksi ei kannata hiljaisia katseita ym. kommentistani tarkemmin miettiä. Satuttaa sillä vain itseään.
Huh, kylläpä on paljon mitä miettiä noin 70 % päivästä ja mitä lähemmäs joulu tulee sitä enemmän se ahdistaa. Minä lähden tästä miettimään huomista, huijaanko lapsen hoitopaikkaa ja kiellän isompia puhumasta ääneen oksentelusta, vai otanko palkatonta vai valehtelenko itse olevani kipeä.  
Minä + 3 ja yksi huulihalkio koiruus