Yksinhuoltajat barrikadeille -blogi

Pienituloiset yksinhuoltajat ovat yksi niistä ihmisryhmistä, jotka eivät yleensä pidä meteliä itsestään, vaadi oikeuksiaan. He eivät mene lakkoon tai järjestä mielenosoitusta - yleensä. Ehkä maailma muuttuu ja vaiennetut saavat äänensä takaisin. Tässä blogissa tuodaan esiin ajatuksia yksinhuoltajuudesta, köyhyydestä, yhteiskunnasta ja muutenkin maailman menosta. Kirjoittajina ovat projektikoordinaattori Kaisli Syrjänen, projektityöntekijä Hanna Juurinen, projektityöntekijä Suvi Waitara sekä projektin osallistujat. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

Kenestä on Valtuutetuksi?23.10.2012 09:38

Näin kuntavaalien alla on tullut tehtyä vaalityötä jokseenkin useita tunteja. Meidän tahollamme vaalityö eroaa perinteisestä vaalityöstä kuitenkin siinä, että olemme yhteydessä neljän kunnan kaikkien puolueiden ehdokkaisiin, yhden vanhemman perheiden terveisiä tuoden.

Kunnallisvaaliehdokkaita olen tavannut kymmeniä ja kymmeniä ja kymmeniä. Jokaisella on oma asiansa minkä eteen he ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja työpanoksensa. Joku haluaa parantaa asumisen laatua, toinen kaipaa kipeästi lenkkipolkunsa varteen roskiksia kun taas kolmas vastustaa kuntaliitoksia henkeen ja vereen. Samalla kun neljäs haluaisi yhdistää kunnat suureksi perheeksi.

Ei ole helppoa olla (tuleva) kuntapäättäjä ja ottaa kantaa kaikkiin kunnassa tapahtuviin asioihin jätteiden käsittelystä luomuruokaan, liikenteeseen, terveyskeskuspalveluihin, bussipysäkkien mainoksiin ja lääkärien palkkaukseen. Kaikesta pitää tietää kaikki, tai ainakin olla tietävinään. Miksei saisi joskus tunnustaa, ettei tiedä? Ettei ole perehtynyt juuri tähän asiaan, mutta mielellään ottaa vastaan kuntalaisten terveisiä ja kehittämisideoita niin toimivista kuin ei-toimivistakin palveluista ja toiminnoista. Keskustelu ennen vaaleja vääristyy kun ehdokkaat kilvan yrittävät vakuuttaa, että oma mielipide on se ainoa oikea.

Kaikista ehdokkaista ei kuitenkaan tule Valtuutettuja. Hyvä niin.
Vaikka joskus saisikin tunnustaa, ettei tiedä käsiteltävästä asiasta juuri mitään, on väärässä paikassa jos koskaan ei tiedä käsiteltävästä asiasta mitään. Jos lenkkipolun varren roskikset ovat se ainoa asia minkä takia pyrkiä valtuustoon, saattaisi jopa kannattaa miettiä saavuttaisiko saman tavoitteen jotenkin muuten ja onko itsestä pitkäjänteiseen työskentelyyn lautakunnissa ja valtuustossa.

Kenestä sitten on oikeaksi Valtuutetuksi? Tuskinpa tutkimuksissa hehkutetuilla vaalikampanjarahasummilla on merkitystä siinä kenestä tulee se aidosti kunnan asioista huolta pitävä ja kunnan parhaaksi katsomallaan tavalla toimiva Valtuutettu. En usko ainakaan näin, vaikka toisilla vaalikampanjan loppusumma tai mediaseksikkyys vaikuttaakin valtuutetuksi pääsemiseen. Entä aidot Valtuutetut? Kaipa nimikekin sen kertoo: kuntalaisten valtuuttama toimija. Kuntalaisten valitsema. Valittu tekemään työtä sen kunnan hyvinvoinnin eteen, jossa kuntalaiset asuvat. Niin pienissä kuin suurissakin asioissa.

Hanna Juurinen


Kommentoi (1 kommenttia)

Opiskelijana Lapsilisä-projektissa5.10.2012 11:50

Vielä reilu kolme viikkoa sitten olin autuaan tietämätön yksinhuoltajien arjen todellisista haasteista. Totta kai jokainen voi maalaisjärjellä päätellä, että yhden vanhemman perheissä ei todennäköisesti ole yhtä paljon aikaa ja rahaa kuin kahden huoltajan perheissä. Itsekin tiesin yksinhuoltajuuden tarkoittavan tätä, asiaa sen kummemmin pohtimatta.

 

Aloittaessani työharjoittelun Pienperheyhdistyksessä koin todella vaikeaksi omaksua aseman, jossa pyrin kohentamaan yksinhuoltajien asemaa yhteiskunnassamme. Varsinkin kun oma elämäntilanteeni on aivan erilainen. Olen ollut nyt 26 päivää mukana Lapsilisä-projektissa ja 16 päivää jäljellä. Tässä ajassa olen kuitenkin jo ehtinyt omaksua omanlaisen tavan osallistua projektiin. Olen seurannut Kaislin ja Hannan työskentelyä yksinhuoltajien asialla ja tutustunut moneen yhdistyksen jäseneen. Olen tätä kautta kuullut ja nähnyt millaista yksinhuoltajien arki todellisuudessa on ja mitä haasteita se tuo mukanaan. Raha ja aika tuntuvat olevan koko ajan kortilla

 

Kunnallisvaaleihin kootut teesit kiteyttävät hyvin muutoksen, jota yhteiskuntamme kaipaa tasa-arvoisen aseman luomiseksi niin yksinhuoltajille kuin muillekin. Yksinhuoltajat eivät ole ainoita, jotka kärsivät kunnallisten palveluiden keskittämisestä tai asumisen kallistumisesta, mutta heihin nämä vaikuttavat kenties kivuliaimmin.

 

Viimeisillä viikoillani Pienperheyhdistyksessä toivon auttavani Kaislia, Hannaa ja kaikkia yksinhuoltajia omalla pienellä panoksellani, oli se sitten ilmapallojen puhaltelua, kunnallisvaaliehdokkaille juttelua tai lastenhoitajana toimimista. Vaikken ole työharjoittelussa enää 28.10 eli vaalipäivänä, pidän peukkuja ehdokkaiden puolesta, jotka ovat lasten ja perheiden tasavertaisuuden puolella.

 

Marianne


Kommentoi (0 kommenttia)

Miksi politiikka on nuorille etäistä?1.10.2012 11:06

Suomalaisten nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on vähäistä. Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kuin useimpien muiden maiden nuoret. Suurimpana syynä tähän on tiedonpuute. Tiedonpuute ei kuitenkaan selitä tätä täysin, nuoret voivat olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, vaikka he eivät politiikasta paljoa tietäisikään. Nuorten vähäinen kiinnostus politiikkaa kohtaan voi johtua osittain myös siitä, että politiikka on joutunut huonoon valoon negatiivisten uutisten ansiosta.  

Minulle  politiikka on aina ollut tuntematon ja hieman sekava käsite. Olen aina pitänyt politiikkaa vaikeasti ymmärrettävänä ja lähestyttävänä. Itselläni tämä johtuu täysin tiedonpuutteesta. En koe saaneeni tarvittavaa tietoa politiikasta esim. koulusta yhteiskuntaopin tunneilta, jossa nuoria tulisi valistaa poliittisista asioista. Politiikka ei ole omassa elämässäni arkipäiväinen asia. Jotta politiikkaa ymmärtäisi enemmän, tulisi siitä itse ottaa selvää ja seurata aktiivisesti yhteiskuntaan liittyviä uutisia ja tapahtumia.

Uskon, että nuoret haluavat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta monetkaan nuoret eivät tiedä äänestämisen lisäksi muita keinoja vaikuttaa. Useimmat nuoret voivat myös ajatella, ettei omalla vaikuttamisella ole suurtakaan merkitystä. Näin ei kuitenkaan nuorten tulisi ajatella, sillä silloin nuorten mielipiteet ja kannanotot jäävät ainakin kuulematta ja vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi.

- Krista


Kommentoi (0 kommenttia)

Askeleittain18.9.2012 16:55

Kunnallisvaaleihin on aikaa 39 päivää. Reilu kuukausi. Lähestyvää vaalipäivää tarkemmin pohtien rintamalla on hiljaista. Missä ovat jokaisessa lyhtypylväässä itseään kehuvat ehdokkaat? Missä postiluukuista ja roskisten suuaukoista esiintunkevat flyerit?

Tulossa, luulisin?

Lapsilisä-projektissa vaaleihin on valmistauduttu pitkään. Vaaliteesit on hiottu, materiaalit tilattu ja kalenterit buukattu täyteen erilaisia vaalitapahtumia joissa yksivanhempaisten perheiden terveisiä kerrotaan tuleville päättäjille.  Samalla kuulolle pääsevät muutkin kuin tulevat päättäjät; virkamiehet, kuntalaiset, asukkaat, naapurit ja päiväkodin tädit, siis kaikki äänestäjät.

Olisiko tämä vaalityö se pieni siemen, josta voisi tulevaisuudessa kasvaa tasa-arvoisempi kunta ja yhteiskunta kaikille? Jokaiselle unelmien kunta palveluineen tarkoittaa eri näkyä, mutta vaalien myötä on mahdollisuus ottaa askel tai useampi kohti jotakin uutta, jotakin parempaa.

Yksinvanhempaisten perheiden terveisiä ei pidetä vakan alla. Jotta kaikille perheille ja lapsille saataisiin tasa-arvoiset mahdollisuudet olla ja osallistua, mukaan terveisten kertomiseen tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät.  Tervetuloa mukaan vaalihuumaan, tämä kampanja huipentuu lokakuun viimeisenä sunnuntaina itse vaaleihin.  Aikaa vaaleihin on 39 päivää, montako askelta eteenpäin siinä ajassa ehdimme?

Hanna Juurinen


Kommentoi (0 kommenttia)

Yksinhuoltajuutta maalaismarkkinoilla18.9.2012 15:11

 

Olimme viime lauantaina edustamassa Pienperheyhdistystä ja Lapsilisä-projektia Tapiolan maalaismarkkinoilla, Espoossa. Paikalla oli myös Espoon kunnallisvaaliehdokkaita eri puolueista. Juttelimme eri ehdokkaiden kanssa ja kerroimme yhdistyksen toiminnasta. Juttelimme myös yksinhuoltajien asemasta yhteiskunnassa ja esittelimme lapsilisä-projektin vaaliteesejä. Osa ehdokkaista yhtyi samoille linjoille kanssamme, ja saatiin aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, mutta joukossa oli myös ehdokkaita, jotka eivät halunneet edes kuulla toiminnastamme sen enempää. Eräs ehdokas mainitsi itsekin olevansa yksinhuoltaja ja tietävänsä yksinhuoltajuudesta ”kaiken”. Hän ei suostunut kuuntelemaan tai keskustelemaan aiheesta sen enempää.

Oli itselle haastavaa mennä puhumaan ehdokkaille yhdistyksestämme ja toiminnastamme, jonka olimme itsekin vasta vähän aikaa sitten omaksuneet. Osa ehdokkaista ei ollut myöskään kovin vastaanottavaisia, vaan heille tuntui olevan tärkeämpää edustaa itseään ja omia näkemyksiään. Onneksi joukossa oli myös niitä, joita asiamme aidosti kiinnosti ja meille jäi heistä sellainen tunne, että he vierailisivat nettisivuillamme ja olisivat kenties tulevaisuudessa halukkaita tekemään yhdistyksen kanssa yhteistyötä.

Yksinhuoltajuus oli vielä harjoittelun alussa meille melko tuntematon käsite. Olemme parikymppisiä, lapsettomia, lähihoitajaopiskelijoita. Aluksi oli hankala asettua yksinhuoltajien asemaan. Tässä muutaman viikon aikana olemme alkaneet ymmärtää yksinhuoltajien asemaa yhteiskunnassamme hieman paremmin.  Tapiolan maalaismarkkinoilla kulkiessamme Lapsilisä-projekti-paidat päällä saimme osaksemme hieman oudoksuvia katseita. Tuntui, että ihmiset vetivät heti johtopäätöksenä meidänkin olevan yksinhuoltajia, ja muutama ehdokas kysyikin suoraan asiaa. Ihmiset olettavat, että asia jota ajaa, tulisi olla henkilökohtainen tai omaa elämää koskettava.

Opiskelijat Krista ja Marianne


Kommentoi (0 kommenttia)

Lisää kirjoituksia