Yksinhuoltajat barrikadeille -blogi

Arkea18.1.2011 15:05

 

Arki on iloista ja raskasta. Kaikenlaista tottakai, niinkuin elämä muutenkin. Joskus ja joidenkin niskaan asioita kasaantuu - ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Yksinhuoltajuus on raskasta ja pienituloisuus pirullista. Eräs yksinhuoltaja kertoo arjestaan näin:

 

Mitäpä tässä? Perinteistä arkea järjettömän täysin turhan huudon säestämänä. Niin kuin aina. Pientä masennusta liikenteessä. Onneksi saan vauvelin yöhoitoon parin päivän päästä. Unta en saa, vaikka kuinka yritän. Tätä jatkunut jo muutaman kuukauden ja nyt pyysin äidiltä apua. Kaikkialle pitäisi jaksaa ratketa, mutta voimat eivät yksinkertaisesti riitä mihinkään. En edes mene jalkapallotreeneihin tänään, vaikka se luultavammin helpottaisi oloa, mikä piinaa sisällä. Opiskelu paikkaa tullut metsästettyä, mutta turhaan edes yritän vielä, kun pitäisi ennen kouluja saada uusi isompi koti kun tämä alkaa jo ahdistaa. Sitten kun saisi joskus uuden kodin, pääsee jonottamaan tarhapaikkaa! Jee! (Sarkasmia) Sitä saa kuitenkin odottaa sen 4kk. Siinä vaiheessa kun vaiheet 1 ja 2 on saavutettu, kolmanteen ei riitä enää energiat taikka innostus. Rahat on ihan loppu ja pojan 1v syntymäpäivät häämöttää mukavasti ovella. Onneksi lapsilisät kerkiää tulla muutamaa päivää ennen niitä. Saapahan jotain järjestettyä, vaikka eipä tuo huutoapina niistä mitään tulekaan tajuamaan. Toimeentulotukeakaan en enää saa kun kotihoidontuki on niin suuri. Kädestä suuhun -menetelmällä eletään. Omasta hemmottelusta on turha haaveilla. Mä niin aion sulkeutua yksin kotiini, kun vapaapäivä koittaa.


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 18.1.2011 15:05

AtomRSS
Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.