Yksinhuoltajat barrikadeille -blogi

Opiskelijana Lapsilisä-projektissa5.10.2012 11:50

Vielä reilu kolme viikkoa sitten olin autuaan tietämätön yksinhuoltajien arjen todellisista haasteista. Totta kai jokainen voi maalaisjärjellä päätellä, että yhden vanhemman perheissä ei todennäköisesti ole yhtä paljon aikaa ja rahaa kuin kahden huoltajan perheissä. Itsekin tiesin yksinhuoltajuuden tarkoittavan tätä, asiaa sen kummemmin pohtimatta.

 

Aloittaessani työharjoittelun Pienperheyhdistyksessä koin todella vaikeaksi omaksua aseman, jossa pyrin kohentamaan yksinhuoltajien asemaa yhteiskunnassamme. Varsinkin kun oma elämäntilanteeni on aivan erilainen. Olen ollut nyt 26 päivää mukana Lapsilisä-projektissa ja 16 päivää jäljellä. Tässä ajassa olen kuitenkin jo ehtinyt omaksua omanlaisen tavan osallistua projektiin. Olen seurannut Kaislin ja Hannan työskentelyä yksinhuoltajien asialla ja tutustunut moneen yhdistyksen jäseneen. Olen tätä kautta kuullut ja nähnyt millaista yksinhuoltajien arki todellisuudessa on ja mitä haasteita se tuo mukanaan. Raha ja aika tuntuvat olevan koko ajan kortilla

 

Kunnallisvaaleihin kootut teesit kiteyttävät hyvin muutoksen, jota yhteiskuntamme kaipaa tasa-arvoisen aseman luomiseksi niin yksinhuoltajille kuin muillekin. Yksinhuoltajat eivät ole ainoita, jotka kärsivät kunnallisten palveluiden keskittämisestä tai asumisen kallistumisesta, mutta heihin nämä vaikuttavat kenties kivuliaimmin.

 

Viimeisillä viikoillani Pienperheyhdistyksessä toivon auttavani Kaislia, Hannaa ja kaikkia yksinhuoltajia omalla pienellä panoksellani, oli se sitten ilmapallojen puhaltelua, kunnallisvaaliehdokkaille juttelua tai lastenhoitajana toimimista. Vaikken ole työharjoittelussa enää 28.10 eli vaalipäivänä, pidän peukkuja ehdokkaiden puolesta, jotka ovat lasten ja perheiden tasavertaisuuden puolella.

 

Marianne


AtomRSS
Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.